Tinted Windows: S/T

tinted

Tinted Windows: Tinted Windows (S-Curve Records, 2009)

Tinted Windows is the new supergroup where James Iha (Smashing Pumpkins.. but the solo album is obviously the most important thing), Adam Schlesinger (Fountains Of Wayne, Ivy) and Bun E. Carlos (Cheap Trick) teamed up with Taylor Hanson. Some have been far from impressed, but I think they’ve created a great little pop album. Okay, it’s nothing groundbreaking and the lyrics won’t win the annual poetry competition, but it’s catchy and truly enjoyable pop music. Okay, it might be just whole lot of fun packed into simple, energic pop songs about the girls they either have, have lost or are only dreaming about, but exactly when did that become a bad thing. And if you tell me that Taylor Hanson’s Nothing To Me is not a magnificent piece of Big Star influenced pop music, my peaceful heart might lose its patience and show you a bad finger and throw some raspberries towards you. It wasn’t even until I was writing this review tonight when I noticed that Nothing To Me is actually written by Taylor. I wouldn’t have guessed that. I mean here we have a band that contain my two big songwriting heroes  Adam Schlesinger and James Iha and the best song is written by a guy that I couldn’t have cared less about before this project. A good lesson that I should let my ears and heart make the decisions and not be so freakin’ prejudiced beforehand.  Now where is that Taylor fan club.  I really want to join in.

In overall,  I think Tinted Windows is a really good pop record that contains some fabulous pop songs like Nothing To Me, Kind Of A Girl, Messing With My Head and Take Me Back. Surely there are a couple of average tunes that maybe feel like leftovers, but pop albums that don’t contain any mediocre songs are a really rare treat. 

Picture

Tinted Windows Website
Tinted Windows at myspace
 
By the way. Am I the only one or does Taylor’s voice remind you of Super Deluxe’s Braden Blake occasionally. Especially on Doncha Wanna. But what about Take Me Back? He sounds so freakin’ familiar in the chorus, but I can’t get the band and/or vocalist to my head.

You may also like

2 Comments

  1. He-hei! Tämä on todella hyvä levy. Kesti aikansa ennen kuin älysin lopullisesti sen hienouden, mutta en varmaan vain ollut kuunnellut vielä tarpeeksi montaa kertaa. Mutta huh.. Kyllä tuntuu hyvältä kuunnella suoraviivaista, kunnolla jytäävää meininkiä, ettei mene ihan pelkäksi semiprogen kuunteluksi (kuten viime aikoina on ‘hieman’ mennyt…).

    Taylorin bradenmaisuus ei ollut tullut aikaisemmin mieleeni, mutta onhan varsinkin Doncha Wannassa samantyyppistä soundia. Itse pidän kuitenkin enemmän Blakesta vokalistina. Taylor on toki myös kiva ja osaa tulkita juuri oikealla tyylillä. Kaiken lisäksi hän kuulostaa edelleen ihan samalta kuin 14-vuotiaana..

    En ollut mikään suurin Hanson-fani MMMBopin aikaan, vaikka tykkäsin ilman muuta biisistä. Lahjakkaita poikiahan nuo veljekset ovat, kun säveltelivät jo 12-, 14- ja 17-vuotiaina aikas laadukkaita biisejä (esim. MMMBop). Enpä itse kykenisi samaan.

    Take Me Backista en osaa sanoa oikein muuta kuin että kuulostaa Taylorilta. Yksi ehdotus tosin löytyy: Lauri Ylönen… Jos pitäisi verrata Tayloria johonkin toiseen vokalistiin, ensimmäisenä tulisi varmaan mieleen Lauri.

  2. Hieno on levy. Ei mitään parasta ikinä, mutta erinomaisen viihdyttävää. Ei toi Bradenmaisuus tosiaan koko levyllä tule mullekaan vastaan. Doncha Wanna – laulussa se tulee kyllä niin vahvasti että biisi voisi melkein olla Via Satellitelta. Noissa rokkaavammissa ei tule Blake mieleen. Ehkä niissä se on sitten se Lauri.

Leave a Reply

Your email address will not be published.