Lemonator: Shake, Shake, Shake (Fried Music, 2010)
Lemonator is one of my favourite bands. They played a big part in my music education and got me into this beautiful pop mess back there in the late nineties. I’m grateful for all that, but hey.. finally there’s no need to sink into some strange 90’s nostalgia when talking about Lemonator. The boys are back in town and they are still making wonderful pop music. However, I admit that I was a little scared when the first single Shake, Shake, Shake hit the surface and I still don’t like it that much. A friend of mine said it’s kind of like Sloan and actually I can hear that now, but I still have my doubts. That’s just one song though and there’s no need to get stuck into that, because while the song Shake, Shake, Shake is just ok, the album Shake, Shake, Shake is just great.
The album is a slice of harmonic pop heaven and it sounds joyful, warm and everlastingly beautiful. It might steal and borrow a bit from several pop vaults, but there’s nothing wrong with that. I prefer the latter half of the album and my own favourites are the should-have-been single I Always Wanted To Be A Drummer, A Beautiful Sun that reminds me of Linus Of Hollywood (or sounds like they’ve been influenced by same california pop treasures) and the marvellous last song Always Look After.
Oh.. one more thing.. I’ve really missed hearing Lasse Kurki sing. He might be one hell of a producer for other artists, but with that voice you just can’t get completely buried behind the producer’s desk. If you have a voice so warm & beautiful, you should just sing, sing, sing. Therefore I hope that this will be the last comeback album for Lemonator at least for the time being. Which means that don’t stay away so long that people can call the next one a comeback album. Let’s say a new album every two years or so. Deal? Yeah, I’ll shake, shake, shake on that.
2 Comments
On meinaan taas hieno levy.. Gee sentään. Ja on myös kirkkaasti vähiten rokkaava Lemo-levy kautta aikojen! Se on hyvä juttu se, koska voi olla fiksua tehdä musaa vähän eri soundeilla kuin ennen – etenkin jos tulos on yhtä ihastuttava kuin tässä tapauksessa.
Harmillista maailman ihkuimmissa bändeissä tahtoo olla joskus juurikin se, että eivät ehdi levyttää kovin usein.. Suunnilleen kaikella muulla kuin omien albumien julkaisemisella tuntuu tienaavan elantonsa paremmin. Niin ovat asiat.
Shake, Shake, Shake -single ei kyllä meikäläisestäkään kuulostanut äkkiseltään oikein miltään.. Mutta loppujen lopuksi suhteellisen harva juttu kuulostaa. Muutama lisäkuuntelu paljasti em. biisin olevan aikas groovaava! Tai oikeastaan mehukas sekoitus bändiltä aikaisemmin kuulematonta pompotusta ja groovea. Pompotus on hyvä juttu – samoin groove..
Olen ihan samaa mieltä hra Kurjen äänestä. Se on hyvä merkki, kun laulaja tuntuu kuulostavan joka levyllä vähän paremmalta kuin edellisellä.. Kyllä vanhojen Lemonator-levyjen ja tämän välillä voi mielestäni kuulla päävokaaliosastolla tietynlaista itsevarmuuden kehittymistä. Luonnostaan lahjakas laulaja vetää toki erinomaisesti jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa.
Tampereen keikkaa odotellessa. Jos ja kun sellainen tulee..
Itelläkin toi levyn nimikappale tökki aluks aikapahasti. Ei vieläkään suosikki, mutta on siinä kivalla tavalla sellanen Queens of the Stoneage ilokaasuissa salaa treenikämpillä pillimehut kourassa -boogie.